16. elokuuta 2017

Vesilahti RN

Viime lauantaina oli perinteikäs Vesilahti RN, jonne omista koiristani oli Höttö ilmoitettu. Lisäksi mukana oli Rikun tytär Pipsa, joka on siskoni koira ja äitini porokoira Aino sekä pointteri Lotta. Kaikki koirat olivat samassa kehässä, joten päällekkäisyyksiä ei tullut.

Päivä alkoi porokoirilla ja heti seuraavana kehässä oli lapinkoirat. Porokoiria oli paikalla kuusi, joista yksi oli pentu ja aikuisista vain kaksi saivat SA'n ja ne olivat meidän Pipsa ja Aino. Aino oli karvattomana PN1 ROP ja ROP-veteraani, Pipsa PN2 saaden ensimmäisen SERTinsä. Lapinkoiria oli näyttelyssä useampi ja Höttö oli lopulta PN2 saaden vara-SERTin. 

Esitin myös tutun suomenpystykorva Piken ja siitä meinasi tulla kunnon show, hampaiden katsominen ei ollutkaan niin mukavaa tottumattomalle koiralle ja pienen rodeon jälkeen saatiin legot laskettua. Pike sai todella kaljussa kunnossa ERIn ja luokkansa ainoana voitti sen. Myöhemmin iltapäivällä oli meidän Lotta kehässä ja se sain EHn. Aika nihkeästi tuomari jakoi kenellekään lintukoiralle SA'ta, vaikka kehässä oli minun silmääni kauniita koiria. 

Ryhmäkehiin jäätiin Ainon takia ja itse kävin kysäisemässä voinko esittää pystykorvan ryhmässä. Näyttely oli koiralle ja omistajille ensimmäinen, joten he mielellään antoivat Mikin minulle ryhmäkehiin. Paikalla FCI5 ryhmästä oli vain kolme koiraa, Aino oli RYP3 ja esittämäni pystykorva RYP2. Veteraaniryhmässä Aino ei enää sijoittunut.

8. elokuuta 2017

Molskis moi

Kesä alkaa pikkuhiljaa olla ohi. Me ei olla oikein tehty mitään järkevää koirien kanssa, ollaan vaan lenkkeilty (liian vähän), käyty uimassa melkein joka päivä, treenattu semi aktiivisesti agilityä ja jonkin verran nosea. Lisäksi ollaan koitettu saada arjesta kiinni ja paikkoja kuntoon täällä kämpillä. Minulle on myös siunaantunut jonkin verran koirahommia trimmaamisen muodossa, sillä olen päässyt harjaamaan, ajelemaan ja nyppimään tuttujen ja sukulaisten koiria. 

Melli aloitti juoksut jokin aika sitten, joten me yritetään kärvistellään ilman kuningatarta tällä hetkellä, sillä Rikua en voi jättää meille kotiin oikein hoitoon. Nukalle ja Sutullekin odotetaan juoksuja milloin vain ja käytöskin on sen mukaista, sillä mittelineidit ovat leikkineet junaa aika paljon...
Olen koittanut olla Instagramissa hieman aktiivisempi ja postailla myös kännykkäkuvia, sekä olen ottanut myös instan stoorinhommelin käyttöön. Jos haluaa nähdä meidän lauman arkea enemmän niin kannattaa seurata siis myös siellä!

14. heinäkuuta 2017

Suttu 1v

Vuosi sitten tähän maailmaan syntyi kolme pientä mittelilapsosta, Suttu, Paha ja Nova. Minulle ei pitänyt pentua tulla. Syksyllä palasin Australiasta ja meillä kotona oli kolme pientä monsteria, kaksi odottamassa uuteen kotiin lähtöä ja kolmas vailla kotia. Jossain vaiheessa elokuussa kävin kotihoodeilla hakemassa itselleni auton ja samalla mukaan lähti Paha kasvamaan ja samalla etsimään uutta kotia.
Paha oli loistava pentu, reipas ja räyhäkäs nuori mies. Monien mutkien kautta Paha päätyi uuteen kotiin ja siskonsa palautui sijoituskodista meille, sillä perheen vanhempi koira ei sitä hyväksynyt. En muista missä vaiheessa ja miten, mutta Suttu tarttui seuraavaksi matkaani. Ja jäi sille tielle. Nyt se on minun. 

Ihan huippu otus, vaikka Paha on edelleen mielestäni paras mitteliuros ikinä. Itse en vain urosta voi/halua ottaa ja Suttu oli tarkoitus joka tapauksessa pitää ns. lähipiirissä. Suttu on sähäkkä ja sutjakka harrastussilakka. Näyttelyihin kroonisesti liian kalju ja värisävykin on väärä, mutta toivottavasti neidistä tulee agikenttien kuningatar ja päästään tokoilemaankin ihan urakalla.

Nyt Sutsilla on suuret saappaat täytettävänä harrastuskoiran virassa. Vaikuttaisi kuitenkin, että neiti on ihan loistoyksilö minulle ja ihan huippu agilityssä kolmen treenikerran perusteella. Lisäksi sen verran kun ollaan mm. tokoa ja nosea tehty, löytyy Sutulta kiinnostusta myös vähän hidastempoisempiin lajeihin. Kaiken voi siis kuitenkin tehdä tuhannen sutturan nopeudella.