6. heinäkuuta 2013

Ihana kesä!

Nääh, nykyään en tiedä missä päivässä mennään. En myöskään tiedä, mistä olen tänne kirjoittanut, saati siitä, mitä pitäisi kirjoittaa! Tänään tällainen tylsä ja kuvaton postaus taas...

Ensinnäkin Rikun keppitreenit ovat edenneet. Ollaan nyt siis saatu vaivainen yksi verkko pois kepeistä. Vauhtia kyllä piisaa herralla, liikaakin. Pitää itse alkaa pikajuoksijaksi, että pysyy perässä. Myös rimoja ollaan nostettu. Ollaan hypätty ennen max. 30cm esteitä, mutta treeneissä kun oli ylimääräistä aikaa, koutsi vetäs tällee vaatimattomasti neljäänkymppiin O_o Kyllä se poika selvisi siitä ja kotonakin rimat on pysynyt nyt 40-50cm, ei ole vain noita korkeuksia merkitty, joten tuo on vain veikkaus.

Nukka on edistynyt tokossa. Ja neidin piti olla miun aksatykki, mutta tuo jalka vaivaa vieläkin. Katsotaan tuleeko siitä enää mitään, tusta jalasta siis... Nukka siis osaa mennä maahan ja istua ilman käsimerkkiä. Sivulletulo on aika hyvällä mallilla, pieni sormen heilautus enää, niin neiti istuu sivulla kontaktissa. Seurannutkin pikkuinen on, tosin vahingossa :D 

Maanantaina meinasi kyy ayödä pennut! Luikerteli monta metriä kohti pentutarhaa ja minua. Onneksi äiti sai  sen pysähtymään petkeleen (sellainen jään hajotusjuttu) avulla. Äidin tutun poika listi tuon kammotuksen lapiolla metrin päässä pennuista! Kamalaa, hyih! Ja kuten arvata saattaa, minä kiljuin kurkku suorana ja rutistin mittelinpentu-Manua sylissä niin, että sekin alkoi kiljua. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Matonen päätyi taivaaseen (tai helvettiin) ja pennut ovat täysissä sielun voimissa.

Tänään tein äidin kanssa noille kesähevosille lisää laidunta. Nukka, Lotta ja Nukan isomummo Näpsä olivat mukana hommissa. Nukka pääsi jopa traktorikyytin, koska äiti pelkäsi, että pikkuhuligaani jää traktorin alle. Aluksi Rotta Nukka pelkäsi, mutta pian mielipide vaihtui ja neiti olisi halunnut uudestaan jännälle ajelulle!

Eilen vietettiin isosiskoni synttäreitä. Samalla täytettiin kennelnimianomus tuttuni kanssa ja hän lähettää sen eteenpäin rotuyhdistykselle, joka toivottavasti hyväksyy sen ja lähettää Kennelliittoon. Jännityksellä saan odottaa, saanko haluamani kennelnimen vai en. 

Huomenna nokka kohti Teivon ravirataa ja Agirotu- tapahtumaa! Melli kilpailee siis kilpailevissa mineissä Pipontupsut-joukkueessa :D Nyt pitää vielä kaivaa tupsuton pipo jostain, sillä se pipontupsu juoksee radalla.