25. kesäkuuta 2014

Jos metsään haluat mennä nyt

Tänään otettiin seitsemästä koirasta prcd-PRA -testi, eli niistä otettiin jonkinverran verta koeputkiin. Itse sain olla avustamassa ja hakemassa ja viemässä koiria. Homma oli kyllä simppeliä, mutta hieman sotkuista. Omista koristani näytteenottoon pääsivät nuo lappalaispaviaanit, eli Riku, Litta ja Höttö. Mitteleillehän ei ole ainakaan vielä geenitestiä PRA:han. Joka tapauksessa Litta ja Höttö tulevat olemaan vanheimpien testien mukaan joko tyyppiä A, eli terveitä tai tyyppiä B, eli kantajia, eivätkä näin ollen sairastu tuon tyypin PRA:han, onneksi.

Tänään tehtiin siskon kanssa myös jonkin aikaa suunniteltu yhteislenkki. Sisko siis kulki ratsain Pike-ponillaan ja minulla oli mukana Litta ja Höttö. Matkaan lähdettiin reippain mielein, lapinpallot flekseissä kiitäen, poni niskassani hönkimässä. Päästiin mukavalta metsätieltä ihan viralliselle tielle, ja katstotiin puhelimen karttapalveluista, että metsän läpi matka olisi lyhyt kotiin. No olihan se kartalla lyhyt, mutta täynnä suuria kallioita ja kivikoita, tiheää kuusimetsää ja oli siellä suon typpinen, upottava aluekin. Upottava alue oli aivan lähellä kotia, kuultiin koirien haukkuminen ja Piken hevoskaverin tarhassa hirnuminen hyvin. Poni kulki metsässä lähinnä taluttamalla, kaksi kenkää tippui matkan varrella, joista toinen saatiin talteen. Päätettiin luovuttaa ja palta tielle, mutta ei meinattu päästä, kun oli sen verran vaikeakulkuista ponille. 

Jossain vaiheessa päästin ryytyneet, mutaiset lapinkoirat irti. Kaksi kertaa ne pakotettiin ojan yli niin, että kastuivat kunnolla. Lopulta päästiin metsän reunaan, nähtiin tielle, muttei päästy sinne. Edessä oja, jossa kivikasa ja jotain oksia kerätty. Vasemmalla tiheä kuusikko ja oikealla puolella kaatunut valtava mänty. Onneksi sain revittyä männyn latvaa tarpeeksi pois ja heiteltyä kaatuneita puita pois tieltä ja päästiin ponin kanssa pois. Litan jouduin vielä hakemaan kun alkoi pikkuista jännäämään iso loikka kiveltä toiselle.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Onneksi on karttapalvelut puhelimessa ja akkukin kesti. Omat reitit -sovelluksen mukaan matkaa kertyi 6,6km ja aikaa meni 2h 45min. Koko ajan oltiin siis kartalla, mutta kaikki esteet eivät siinä näkyneet. Alla vielä print screen meidän reitistä. Aika syheröä mentiin, huomenna mennään tsekkaamaan reitti tuosta pellon (Iso Lehmialho) kautta tuonne tielle jolla kuljettiin nytkin pikkumatka. Siitä tieltä näkee kuulemma meidän talon lehdettömään aikaa, joten eiköhän me uskalleta mennä. Lupasin kyllä jo, että en mene ikinä metsään lenkille, jos en näe tietä/peltotietä/polkua selkeästi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti