30. lokakuuta 2014

Silmät kiinni seinän läpi vaan

Kiirettä pitää koko ajan koulun puolella, mutta ollaan me Rikun kanssa treenattukin. Lumi suli pois heti kun satoikin ja joulufiilis katosi siinä samalla. Itselläni on ollut päiviä jolloin lähden kämpiltä ennen kello kahdeksaa ja palaan joskus kuuden-kahdeksan aikaan. Välillä käyn vain nappaamassa koiran mukaan ja meno jatkuu. Eli vapaa-aikaa ei juurikaan ole.

Tällä viikolla on meillä ollut käytännön tunneilla hakua/etsintää sisätiloissa, eli verstaalla. Riku on aivan sekopäinen kun etsii hajua ja varsinkin kun löytää hajun ja yrittää etsiä kohdetta. Riku osaa myös jo ilmaista haukkumalla, mutta tarvitsee joskus vielä maalimieheltä apua, että aloittaa. Eli ihan pätevä koira tuo pöljä on, välillä vaan ei raksuta aivoissa.

Uusia temppujakin on treenailtu, niistä lisää jossain vaiheessa. Herra on kuitenkin löytänyt takajalkansa tempuilun lomassa, joten blogiin on tulossa aiheesta peräpään käyttö. 
Palatakseni vielä otsikkoon, kukaan ei ole mennyt seinän läpi. Itse testailin tänään traktorin tuulilasin kestävyyttä, kiitos erään luokkalaiseni. Tuulasi kesti hyvinkin, mutta nenä on kieltämättä kipeä. Ei nimittäin kauhean rauhallista vauhtia körötelty, kun kaverini luuli kuoleman koittavan ja iski jarrut pohjaan.