5. toukokuuta 2015

Nuoret koiraharrastajat osa 2 - Ulkonäöllä on merkitystä

Jatkoa sarjassa Nuoret koiraharrastajat. Tämä postaus on pelkästään minun mielipiteeni, eli ei kannata suuttua ja vetää palkokasveja sieraimiinsa. En hauku ketään enkä kenenkään koiraa, ainakaan tarkoituksella. Jos valittamista ja haukkumisen tarvetta on, kannattaa minulle laittaa viestiä jotain kautta ihan yksityisesti. Rakentavaa palautetta otan ilomielin vastaan! 

Koiraa ottaessa yksi huomioon otettava seikka on koiran ulkonäkö. Mielestäni se ei saisi kuitenkaan olla päättävä tekijä hankinnassa, jonka kanssa eletään parhaassa tapauksessa reilusti yli kymmenen vuotta. Ulkonäköön voi sisällyttää monta eri osa-aluetta. On rakenne, väri, koko, pää, korvat, häntä, karvan pituus jne jne. Kaikkea haluamaansa ei voi koiraan saada, joten jostain on pakko tinkiä. 
Viitaten sarjan ensimmäiseen osaan, jossa pohdittiin muotirotuja, on muodissa kevyt, paimenkoiratyyppinen ulkonäkö. Eli hieman korkeuttaan pidempi, ravaajatyyppinen koira. Korvat pystyt tai taitot, värejä mahdollisimman paljon erilaisia. Karva on yleensä puolipitkää tai hieman hapsuisempaa, ei kuitenkaan missään tapauksessa paksua. Tähän määritelmään sopii näistä nuorison suosimista roduista auspai, belgi ja bortsu äärimmäisen hyvin.

Kuten moni koiraharrastaja tietää, on monista koiraroduista olemassa se käyttölinja. Se linja, joka on aito ja oikea työkoira, jonka kanssa voi harrastaa vaikka mitä. Yleensä rodun kuin rodun käyttölnja on koiranuorison silmään paremman näköinen. Onhan se kevyempi ja vähäkarvaisempi. Yleensä jalkavampi ja sporttisempi. Se on se aidon ja alkuperäisen rodun edustajan ulkomuoto, vai onko?
Todellisuudessa näin ei ole, vaan moni rotu on ollut alkuperäisessä käyttötyössään raskaampia ja turkikkaampia kuin nykyiset käyttölinjan koirat. Kuvitelkaapa nykyajan käyttölinjainen bordercollie Englantiin sateisille ja tuulisille nummille tekemään töitä moneksi tunniksi päivässä. Ehei, ei ne pienet, rimpulajalkaiset, karvattomat yksilöt pärjäisi siellä. Toisaalta, ei en usko, että näyttölinjainen nallemainen turkkimonsterikaan pärjäisi.

Joku lähtee joskus etsimään koiran ulkonäöstä persoonallisuutta ja poikkeavuutta, tai tykkää muuten vaan erilaisista koirista. Tätä henkilöä katsotaan sitten kieroon ja puhutaan pahaa. En kyllä itsekään tykkää mistään ylijalostetusta mopsista tai karvamopista, rajansa kaikella. Ihmiset saavat hankkia koiria, joista tykkäävät, ei sen pitäisi ulkopuolisia vaivata niin kamalasti.
Eli turha kiistellä mikä on alkuperäinen malli ja tyyppi. Tyydytään siihen, mitä meillä on ja mitä nykypäivänä tahdotaan. Bordercollien kuuluu olla joko näyttelynallukka tai agilityradalle sopiva siro kiitäjä. Antaa ihmisten ottaa juuri sellaisen koiran, kun he tahtovat. Eihän kukaan halua koiraa, joka on omasta mielestä ruma? Noo, aina voi osua kohdalle pentueen ruma ankanpoikanen, mutta on se kyllä aika rakas loppujen lopuksi.

10 kommenttia

  1. Eikös kaikki suosi niitä käyttiksiä -sporttisia ja karvattomia-, eikä vain nuoriso :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kaikkihan niitä suosii, mutta lähdin joskus ajatuksissani kirjoittamaan sarjaa nuorista, niin ei ihan viitsi lennosta vaihtaa teemaa :)

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus ja hyviä pointteja nykyhetken muotiroduista, mutta musta tää ei vaan oikeastaan mitenkään liity nuoriin koiraharrastajiin. Enemmänkin vaan nimenomaan tän hetken yleisiin muotirotuihin kaikkien keskuudessa :D

    Ja ihan sikahienot kuvat tässä postauksessa, sopii tosi hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! :) Joo, itseänikin vähän ärsyttää tuo "nuoret koiraharrastajat", mutta aloitin tämän "sarjan" vähän ajattelematta tarkkaa jatkoa. Olen miettinyt, pitäisikö vielä muuttaa vähän sarjan nimeä...

      Poista
  3. Kyllä se lilamerle eripariväri(ööööh :DD)silmäinen lyhytkarvainen puucee on paras ja kauniksin koiro.

    Villakoirastakin tulee kummasti heti oikea koira, kun sen ajelee. En tiedä muista, mut ei mun tarvitse sitä lyhytkarvaista vaatekaappiin talveksi jemmata, se on siellä karvan alla all the time. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just sellaisen kaikki haluu! :D Mutta jooh, villakoirajuttu kuulostaa niin tutulta. Tunnen useamman villakoiran ja ne on kyllä ominaisuksiltaan ihan samanlaisia, oli niillä sitten turkki tai ei :D

      Poista
  4. Käyttikset ♥. No aika typerää, että niin kovin selkeitä linjajakoja edes on... kun miettii vaikka aussieta. :-(

    VastaaPoista
  5. Ärrin murrin.. miksi lyhytkarvainen bc on automaattisesti paleleva? Useimmilla (kuten omallanikin) on paksu kaksi kerroksinen tiivis ja vettä hylkivä turkki pohjavillalla. Sillä pärjää erinomaosesti pitkin nummia. Lisäksi lyhytkarvainen on käytännöllisempi lampurin kannalta, kun lika huomattavasti helpompaa puhdistaa. Oman koirani suvusta löytyy miniturkkia ja largeturkkia, kaikki oikein toimivia tilakoiria. Ei se karvanpituus tee työkoiraa. Se mikä jokaisen omaan tarpeeseen karvansa puolesta sopii on hyvä. Itselle ei ollut väliä, mutta toisaalta en tykkää kuuraamisesta enkä harjauksesta tai muusta turkinlaitosta että siinä mielessä lyhytkarvainen oli oikein onnistunut valinta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ilmaisin vähän huonosti tekstissä, mutta tarkoitan sellaisia pohjavillattomia ohutkarvaisia luikkuja, joita näkee harrastusmaailmassa paljon. Tunnen/tiedän itsekin lyhytkarvaisia bc:itä aika paljon ja monella on kuitenkin paksu ja säänkestävä turkki. Eli tarkoitin lähinnä karvan paksuutta tuolla, ettei kestä kylmässä :)

      Poista
  6. Hyvä teksti kuten aiempikin :)

    VastaaPoista