5. toukokuuta 2015

Nuoret koiraharrastajat osa 2 - Ulkonäöllä on merkitystä

Jatkoa sarjassa Nuoret koiraharrastajat. Tämä postaus on pelkästään minun mielipiteeni, eli ei kannata suuttua ja vetää palkokasveja sieraimiinsa. En hauku ketään enkä kenenkään koiraa, ainakaan tarkoituksella. Jos valittamista ja haukkumisen tarvetta on, kannattaa minulle laittaa viestiä jotain kautta ihan yksityisesti. Rakentavaa palautetta otan ilomielin vastaan! 

Koiraa ottaessa yksi huomioon otettava seikka on koiran ulkonäkö. Mielestäni se ei saisi kuitenkaan olla päättävä tekijä hankinnassa, jonka kanssa eletään parhaassa tapauksessa reilusti yli kymmenen vuotta. Ulkonäköön voi sisällyttää monta eri osa-aluetta. On rakenne, väri, koko, pää, korvat, häntä, karvan pituus jne jne. Kaikkea haluamaansa ei voi koiraan saada, joten jostain on pakko tinkiä. 
Viitaten sarjan ensimmäiseen osaan, jossa pohdittiin muotirotuja, on muodissa kevyt, paimenkoiratyyppinen ulkonäkö. Eli hieman korkeuttaan pidempi, ravaajatyyppinen koira. Korvat pystyt tai taitot, värejä mahdollisimman paljon erilaisia. Karva on yleensä puolipitkää tai hieman hapsuisempaa, ei kuitenkaan missään tapauksessa paksua. Tähän määritelmään sopii näistä nuorison suosimista roduista auspai, belgi ja bortsu äärimmäisen hyvin.

Kuten moni koiraharrastaja tietää, on monista koiraroduista olemassa se käyttölinja. Se linja, joka on aito ja oikea työkoira, jonka kanssa voi harrastaa vaikka mitä. Yleensä rodun kuin rodun käyttölnja on koiranuorison silmään paremman näköinen. Onhan se kevyempi ja vähäkarvaisempi. Yleensä jalkavampi ja sporttisempi. Se on se aidon ja alkuperäisen rodun edustajan ulkomuoto, vai onko?
Todellisuudessa näin ei ole, vaan moni rotu on ollut alkuperäisessä käyttötyössään raskaampia ja turkikkaampia kuin nykyiset käyttölinjan koirat. Kuvitelkaapa nykyajan käyttölinjainen bordercollie Englantiin sateisille ja tuulisille nummille tekemään töitä moneksi tunniksi päivässä. Ehei, ei ne pienet, rimpulajalkaiset, karvattomat yksilöt pärjäisi siellä. Toisaalta, ei en usko, että näyttölinjainen nallemainen turkkimonsterikaan pärjäisi.

Joku lähtee joskus etsimään koiran ulkonäöstä persoonallisuutta ja poikkeavuutta, tai tykkää muuten vaan erilaisista koirista. Tätä henkilöä katsotaan sitten kieroon ja puhutaan pahaa. En kyllä itsekään tykkää mistään ylijalostetusta mopsista tai karvamopista, rajansa kaikella. Ihmiset saavat hankkia koiria, joista tykkäävät, ei sen pitäisi ulkopuolisia vaivata niin kamalasti.
Eli turha kiistellä mikä on alkuperäinen malli ja tyyppi. Tyydytään siihen, mitä meillä on ja mitä nykypäivänä tahdotaan. Bordercollien kuuluu olla joko näyttelynallukka tai agilityradalle sopiva siro kiitäjä. Antaa ihmisten ottaa juuri sellaisen koiran, kun he tahtovat. Eihän kukaan halua koiraa, joka on omasta mielestä ruma? Noo, aina voi osua kohdalle pentueen ruma ankanpoikanen, mutta on se kyllä aika rakas loppujen lopuksi.