26. heinäkuuta 2015

Hei hei Kannus

Jep, perjantaina palattiin kotimaisemiin Rikun ja Kilarin kanssa. Herra Pentu oli välillä äärimmäisen raivostuttava ja ärsyttävä. Yli 6h kestänyt junamatka otti voimille ja meinasi viedä hermot. Tähän kuuteen tuntiin laskettiin mukaan myös reilu tunnin odottelu Tampereella ja voi sitä lässytyksen ja ihailun määrää. "Ompa ihana pentu!" kuului useammasta suusta, enkä kehdannut sanoa että kamala se on, ei ihana.

Kilari, jota itse kutsun useammin Pököksi, on päässyt treffaamaan monia koiria. Oheisessa postauksessa on muutama kuva Kilarista leikkimässä Tosca-sheltin kanssa ja yhdessä pikkumies koittaa pysyä Rikun ja Awa-seropin leikeissä mukana. Leikkiminen onkin ollut paras tapa kuluttaa kahelin pennun energiaa. 

Nyt kun ollaan kotimaisemissa, lähdin mätsäriin treenaamaan tutun lappariuroksen kanssa. Ollaan menossa kohta piakkoin virallisiin kehiin ja treeni oli tarpeen. Mellikin pääsi mukaan fiilistelemään ja osallistumaan. Aapo-lappari sai sinisen ilman sijoitusta, mutta suoritus ylitti odotukset. Se oli myös kuuden parhaan joukossa, eli ei huono harjoittelematta. Melli sijoittui neljänneksi sinisissä.