9. joulukuuta 2016

Luukku 9 Koira-autoni

Täytin keväällä 18 ja ajoin ajokortin heti. Auto ei ollut tarkoitus hankkia vähään aikaan, mutta esimerkiksi junayhteyksien heikettyä en päässyt käymään kotona fiksusti, joten auto oli pakko hankkia. Itse olen täysin käsi mitä autoihin tulee, joten auton etsintä annettiin tutulle automiehelle, ehtoina halpa farmari ilmastoinnilla. Hän sitten löysi minun koslani tuota pikaa ja auton virkaa hoitaa siis farmarimallin Ford Focus vuodelta 2002.

Tähän mennessä autoon on mennyt ihan kiitettävästi rahaa, mutta onhan tuo sen arvoinen. Vikoja ei ole vielä ilmennyt sen kummemmin, hetihän se kävi tutulla tarkastuksessa ja pikku fiksauksessa. Heti ensimmäisenä hankin koiraverkon, jonka löysin viidelläkympillä torista. Sain myös tässä about kuukausi sitten kunnollisen veräjän hankittua facen koiratarvikekirppikseltä ja olen niin tyytyväinen. Veräjässä on siis kaksi ovea ja väliseinä ja sen avulla on saatu useampi koira mahtumaan tilaihmeeseen.

Itse pyrin pitämään auton mahdollisimman siistinä, eikä siellä lojukaan oikein mitään ylimääräistä. Itse dorkana onnistuin säätämään etupenkille smoothieta, joten se on nyt kauniin läikikäs... Eihän tuo auto ole muutenkaan kovin kaunis sisältä eikä ulkoa, mutta vähän silti harmittaa oma sotkeminen.

Tällä hetkellä ainut mitä tuohon autoon kaipaan, on sisätilalämmitin. Kaara nimittäin syväjäätyy hetkessä ja ikkunat ovat jäässä sisäpuolelta. Kyllä, ne jäätyvät koska auto on kerännyt kosteutta märistä koirista, mutta olisihan se valmiiksi lämmin auto aika kiva. Itsellä ei vaan budjetti veny tällä hetkellä mihinkään ylimääräiseen, niin saan kärsiä ja raapia ikkunoita jäästä ihan hullun lailla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti