10. heinäkuuta 2017

Vesipedot

Me asutaan nykyään rannan tunutumassa ja kotiovelta matkaa lähimpään venerantaan on noin 300 metriä. Tämän johdosta ollaankin sitten käyty joka viikko vähintään viitenä päivänä uimassa ja Rikusta ja Sutusta on kehittynyt mestariuimareita. Molemmat tarvitsevat kylläkin pientä houkuttelua uimaan lähtemiseen ja Suttu pitää laskea laiturilta alas uimasille. Nukkaa ja Melliä ei saa uimaan kuin pakottamalla, Melli sentään suostuu kahlaamaan pallon perässä jonkin matkaa. 

Eilen illalla saatiin seuraksi isäni harjakoira Vili (joka ei ui vapaaehtoisesti) ja pk collie Aino, joka on vesipeto. Heiteltiin palloa ja Riku loikki laiturilta melko vapaarhtoisesti sitä hakemaan ja Aino lähti rannasta perään. Suttu teki myös suuren läpimurron lähtemällä uimasille rannasta ihan itse huvikseen! Aina se on tykännyt loiskutella ja sutkuttaa vedessä, mutta ei ole aiemmin lähtenyt uimaan itse. Tekniikka sillä on kehittynyt hyväksi ja rauhalliseksi, alkuun neiti tuppasi räpiköitä äänekkäästi.

On kyllä helppo tapa väsyttää koirat, kun en nyt uskalla/pääse lähtemään silmieni kanssa tarpeeksi kauas lenkille, että voisin juoksuttaa koirat irti. Tuossa rannassa ne pääsevät rälläämään ja uiminen näyttäisi vievän mehut kaikista. Ja on muuten tikissä Suttu ja Riku! Pitäisi laittaa nuo laiskimuksetkin uimaan enemmän...