24. elokuuta 2017

Nolla se on huonokin nolla

Viikonlopun aikana meidän oma seura, ÄSKK, järjesti viralliset agilitykilpailut. Muutaman ihmisen kannustamana lähdettiin Rikun kanssa koittamaan onnea lyhyellä treenillä. Muutaman kerran ollaan Rikun kanssa startattu aiemmin ilmaan menestystä, vuosina 2014 ja -15. Rikun kanssa palattiin agilityn pariin alle kaksi kuukautta sitten, joten odotuksia ei ollut. 

Me oltiin vuorossa ensimmäisenä, joka on Rikulle huonoin mahdollinen. Jouduin siis kiirehtimään äkkiä rataantutustumisesta suoraan kentälle koiran kanssa, enkä ehtinyt ottamaan Rikua kontaktiin ollenkaan. Ensimmäinen rata oli hyppyrata ja jotenkin hidas ja kankea. Kepeillä Riku haki ensin väärään väliin ja herralla meni tunteisiin, kun tajusi mokansa. Toisaalta keppikulma oli aivan liian vaikea ykkösluokan radalle. Viimeisestä putkesta tullessa joku (kiitos hänelle) vingutti lelua antaumuksella ja Riku siis lähti ääntä kohden, koska on tottunut saamaan vinkupallon palkaksi. Tältä radalta siis virheitä 10 ja aikaa kului, lopullinen tulos 22,90.

Toinen rata oli myös hidas ja kankea, mutta saatiin suoritettua virheettömästi. Kontakteilla Riku mateli ja pysähtyi liian aikaisin. Melko mitäänsanomaton ja _hidas_ suoritus, mutta puhdas rata. Aika oli kyllä tiukilla, sillä päästiin ihanneaikaan tuloksella -0,09 sekuntia! Siis aivan käsittämättömän täpärälle meni. Tällä kankealla nollalla saatiin siis LUVA ja kolmas sija.

Viimeinen rata oli kaikkein nopein ja muutenkin mukavimman tuntuinen. Meno tuntui lähes mukavalta ja suoritus oli lähimpänä meidän omaa tasoa. Ikävä kyllä oman mokani takia yksi rima tuli alas ja tällöin tuloksena on 5 ja aika oli -4,83. Viimeisestä radasta ei ole ikävä kyllä videota. 

Kuvat © Kristiina Silveri 

2 kommenttia

  1. Kiva nähdä Rikun aksaa, mä jotenkin hirveästi tykkään Rikun menosta, kun siitä näkee että se menee kyllä kovaa kun on selvät sävelet. Lisää vaan kisaamaan, ja videoita siitä tietenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Se menee kyllä huomattavasti kovempaa treeneissä, mutta kisojen aikana meillä oli tosiaan juoksunarttuja kotona ja Riku asui äitini luona evakossa niiden takia. Eiköhän se tuosta rutiinilla parane, kisata on pakko kun piti kallis lisenssi ostaa loppuvuodeksi :-D

      Poista