8. syyskuuta 2017

Tavallista arkea

Me ollaan elelty nyt ihanan mukavaa arkea koirien kanssa. Viime viikonloppuna käytiin poimimassa mustikoita, mikä oli selkeästi koirien mieleen. Kolme tuntia vapaata haahuilua kahtena päivänä metsässä oli etenkin Rikun ja Sutun mielestä huippujuttu, Melliä ja Nukkaa vähän tympi kököttäminen märässä pusikossa. Kaikki neljä kuitenkin ehtivät pyörähtämään jossain tuntemattomassa ulosteessa ja päätyivät illalla pesulle. 

Maanantaisin ja perjantaisin treenailen saksanpaimenkoira Helkaa ihan mielenvirkistyksenä. Helkan treeneistä en varmaan tänne blogiin kauheasti, saa nähdä. Harvinaisen terve ja täyspäinen sakemanni on kyseessä, mutta ei ollenkaan mun tyyppinen rotu. Ihan kiva treenata ja touhuta ja intoa löytyy tekemiseen, mutta en usko ottavani moista itselleni. Vähän turhan fanaattinen kaikkeen, piippaa/vinkuu/mölisee, kiihtyy kaikesta ja on jotenkin kankea vaikka mm. takapäätreeniä onkin koko ikänsä kuulemma tehnyt.
Omatkin sessut pääsivät tokottelemaan samalla pitkästä aikaa ja jumatsuikkeli kun Rikukin keuli. Ei ole montaa kertaa moista käynyt. Kaikkien neljän kanssa tein ihan pari juttua, lähinnä kontaktia, sivulletuloa ja vähän seuraamista. Tavoite oli tehdä vain motivaation ylläpitoa ja niin vähän aikaa, että into ei ehdi loppua. Suttu tosin keskittyy siihen oikeaan mielentilaan ja rauhoittumaan ja keskittymään. Neidille tuli avoimen tilan hepuli ja pari kertaa piti jalkapallokenttä juosta ympäri täysii...

Tiistaisin käydään agilityssä Rikun ja Sutun kanssa. Rikulla on tosiaan kaikki esteet kasassa, tosin kepeillä on esiintynyt ongelmaa. Se yleensä hakee vasta toiseen väliin, jos keppikulma on liian haastava. Se saattaa myös "unohtaa" sen viimeisen välin ja lopettaa pujottelun kesken. Viime treeneissä kumpikaan ongelma ei ollut ylitsepääsemätön. Riku vaan pitää muistaa ohjata kunnolla sinne ekaan väliin, eikä lopussa saa itse hätiköidä.

Suttu sitten taas... Se on nopea, sillä on liian hauskaa ja se lämpenee tosi paljon. Ei ole kerta eikä kaksi kun se puree minua, repii vaatteista tai juokse täysillä päin ja esimerkiksi valssissa se tulee suoraan naamalle. Aina jossain välissä Suttu sitten räjähtää juoksemaan ympäri kenttää hullun raivolla ja etsii kaikki putket. Yleensä loppuvuorosta se on rauhoittunut ja keskittyy paljon paremmin ja viime kerralla suoritettiin jopa kuusi hyppyä/putkea perätysten ilman suurta keskeytystä. 

Muut esteet on vielä työn alla. Keppejä ollaan tehty 2x2 tekniikalla, puomille on juoksari työn alla ja keinulla ollaan tehty bang gamea, liikkeeseen totuttelua ja päähän juoksemista. Näiden kaikkien suhteen pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja oikeasti treenata, että saataisiin ne joskus valmiiksi.
Eilen saatiin ihan supekivaa lenkkiseuraa, kun Mirka & Rilla tulivat tänne perämetsälle kaupungin sykkeestä. Riku oli aivan onnesta solmussa, kun tajusi kuka tuli ja Suttu tajusi saaneensa kerrankin tarpeeksi hyvän juoksu- ja leikkikaverin. Lähdettiin seikkailemaan Pirunvuorelle, jossa saatiin olla ihan yksin sateen vuoksi. Ja vaikka satoikin, niin minun mielestäni oli tosi hauska lenkki ja pitää ottaa ehdottomasti uudestaan!