24. kesäkuuta 2018

Kahden kuukauden koonti

Kevät ja alkukesä ovat olleet aikalaista hullunmyllyä. Ensin oli tiukka loppurutistus koulussa, jonka jälkeen vihdoinkin valmistuin myös lukiosta. Voin nyt ylpeästi sanoa, että kaksoistutkinto on valmis ja minun ei nyt ihan heti tarvotse koulunpenkkiin palata. 

Omien koirien kanssa agilityn ryhmäpaikka päättyi viime kuun lopussa ja ikävä kyllä paljon treenejä jäi väliin Sutun juoksujen takia. Juoksuisen kanssa olisi kyllä saanut treenata, mutta olisi ollut yhtä tyhjän kanssa lähteä juoksuista masentuneen Sutturan kanssa treenaamaan. 

Saksanpaimenkoira Helka on pyörinyt viikoittain kuvioissa ja sen kanssa ollaan käyty tokoa treenailemassa säännöllisesti. Säännöllisemmin kuin omien kanssa koskaan, hupsis... Mummokoira soi ja pelittää ja ollaan saatu luotua jo melko hyvä suhde. Räyhääminen on vähentynyt ja liina ollaan jätetty kentän reunalle. 
Viimeisten kuukausien aikana kuvioihin on tullut hevosia. Kaveri alkoi kevään myötä talleilemaan enemmän ja raahasi minut mukaansa. Alkuun lähinnä kuvailemaan ja rapsuttelemaan, nauttimaan tallifiiliksistä ja lenkkeilemään samalla. Omat koirat ovat siis tottuneet kotikotona hevosiin (tai oikeastaan poneihin), joten sen kanssa ei ole ollut pienintäkään ongelmaa. 

Nyt olen muutaman kerran ratsastanut näin viiden vuoden tauon jälkeen. En ennenkään ole ratsastanut kuin muutamia hassuja kertoja ja lähinnä keikkunut kyydissä hevosen viedessä minua. Nyt olen muutaman ratsastuskerran verran hölskytellyt menemään ja tykkään kyllä tavallaan. Meno on hieman hasardia ja laukka tyyliä anna hevosen seurata kaveria ja roiku kyydissä henkesi uhalla :'D 
Nukka sai 24.5. toiset pentunsa, saldona yksi suklaasoopeli uros ja kaksi narttua, väreiltään black&tan ja brown&tan. Pennut syntyivät ja kasvavat äitini luona, sillä itselläni ei ole resursseja kasvattaa omassa rivariyksiössäni. Olen pentuja käynyt ahkerasti katsomassa ja oikein reippaita mukuloita on kyseessä ja toinen narttu jää äidilleni. 
Kaikille pentukuumeisille vielä muutama kuva ylisuloisista lintukoiralapsista. Äitini kävi tunnistusmerkitsemässä pointteripentueen ja minä nappasin muutaman kuvan näistä ihanuuksista. Vielä joskus hankin oman pointterin, mutta aktiiviselle lintukoiralle ei nyt vain ole mahdollisuutta. Teki melkein pahaa kuulla, että olisi vielä vapaana näistä, sillä äitini pointteri Lotta, joka on aivan loistava koira, on aivan samaa sukua näiden kanssa.
Viimeisimpänä merkittävänä asiana saatiin noutsikka, eli Liekki, omistajansa kanssa kylään. Liekki on Rikun toinen bestis Kannuksen ajoilta, sillä lenkkeiltiin todella paljon yhdessä ja Liekki oli jokusen kerran minulla hoidossa. Käytiin vieraiden kanssa eräilemässä ja uimassa ja napsittiin hienoja kuvia. Minulla oli vain Riku ja Suttu täällä vieraiden aikana, koska Liekki ei tunne muita koiriani samalla tavoin kuin nämä kaksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti